Hortonia sairastavalle potilaalle on äärimmäisen tärkeää luoda hyvä ja luottamuksellinen potilas-lääkäri-suhde. Oma hoitopolkuni alkoi suhteellisen nopeasti: perusterveydenhuollosta saatu lähete neurologille johti siihen, että neurologi on vastannut hoidostani tähän päivään saakka. Usein Hortonin neuralgian diagnoosin saaminen voi kuitenkin viedä aikaa. Hoidon aikana haasteita tuovat lääkitysten kokeilut, jotka lähes jokainen Horton-potilas joutuu kokemaan. Itse olen käynyt läpi lääkityksiä, kuten Litiumia, Topimaxia ja Verpamiilia. Näistä vain Topimax osoittautui tehokkaaksi, ja sekin auttoi pitämään migreenit kurissa noin vuoden verran toisen "tulemisensa" jälkeen. Merkittävä helpotus Hortonin kohtauksiin on ollut happihoito. Suurella virtauksella (15 l/min) annettava happi katkaisee kohtaukset useimmiten nopeasti. Valitettavasti hapen saaminen Hortonin hoitoon voi olla monille hankalaa. Omassa tapauksessani minulta odotettiin ensiksi käyntiä päivystyksessä happea kokeilemassa, mutta pitkän välimatkan ja päivystyksen puutteellisen osaamisen vuoksi tämä ei ollut mahdollista. Sain lopulta hapet kotiin.
Tässä korostuu osaavan, ajan tasalla olevan neurologin merkitys. Kun potilaalla on selkeät ohjeet lääkityksestä, kohtauslääkityksestä ja hoidosta, turhia päivystyskäyntejä voidaan välttää.
Esimerkiksi happi on äärimmäisen tärkeä lääkehoito Hortonin neuralgian kohtausten hallitsemisessa. Itsehoidossa korostuvat lääkkeettömät hoitokeinot. Kylmäpakkaukset, energiajuomat tai mahdollisesti kahvi voivat tuoda helpotusta. Myös kuumat tai kylmät suihkut voivat tarjota hetkellistä apua. Lääkinnällisistä hoidoista voidaan mainita vitamiinilisät, joita monet pitävät osana säännöllistä hoitorutiiniaan.
Hortonin neuralgian hoito edellyttää sekä potilaalta että hoitohenkilökunnalta kokonaisvaltaista ymmärrystä ja yksilöllistä lähestymistapaa. Hortonin neuralgia kuuluu yleensä erikoissairaanhoidon piiriin. Valitettavasti on myös tapauksia, joissa potilas on jätetty ilman tarvittavaa tukea ja "sysätty sivuun" neurologian yksiköstä. Tämä ei mielestäni vastaa hyvän hoidon periaatteita, sillä perusterveydenhuollossa ei välttämättä ole riittävää osaamista tämän sairauden hoitoon. Resurssien puute ja kiristyneet budjetit ovat tehneet tilanteesta entistä haastavamman. Hyvinvointialueiden säästötoimet näkyvät kautta maan: hoitoon pääsy ei ole enää itsestäänselvyys, ja vastaanottoaikoja voi joutua odottamaan kuukausia. Tämä viivästyttää hoidon aloitusta ja heikentää potilaiden elämänlaatua entisestään.
On myös otettava huomioon potilaan tilanne, pitkät toistuvat kipujaksot ja kohtaukset polttavat potilaan fyysisesti ja psyykkisesti loppuun. Tällöin nopean avun saaminen on tärkeää, ettei potilas ajaudu itsemurhaan, Hortonia sairastavilla on suurempi riski ajautua itsemurhaan, jolla kivut saadaan loppumaan. Yksinkertaisesti ihmisen "kamelin selkä" katkeaa. Jos hoitavassa yksikössä tilannetta vähätellään ja ihminen ei saa tarvitsemaansa apua voivat ratkaisut todella olla lopullisia.
Liian vähän mielestäni painotetaan vertaistukea hoitavassa yksikössä, koska nimenomaan se on sairastavalle yksi tärkeimmistä ja voimaa antavista asioista. Silloin et ole yksin.
Lisää kommentti
Kommentit